HUOM: Jos pidät tämän blogin tekstejä lukemisen arvoisena, niin anna ystävillesikin tilaisuus tutustua niihin: Laita linkki jakoon.

keskiviikko 24. tammikuuta 2018

Todellisuus ja näkökulma -- Minkä muotoinen on kahvimuki?

Kuvitellaan, että kahvipöydän ääressä istuu 3 henkilöä katsomassa kahvimukia kukin omasta vinkkelistään ja sitten he alkavat kuvailla näkemäänsä. Koska näkökulmat ovat erilaiset, kahvimuki näyttäytyy erimuotoisena eri henkilöille. Keskustelu kiihtyy väittelyksi ja henkilöt alkavat syyttää toisiaan vääristelystä, valehtelusta ja sokeudesta. Lopulta porukka eroaa vannoten, ettei enää koskaan juo kahvia samalla kokoonpanolla.

Noin arkipäiväisen esimerkin kautta esitettynä tuollainen käytös on tietysti jokaisen mielestä naurettavaa. Mutta kun on kyse sellaisista asioista, joita ei paljaalla silmällä hahmota kovin hyvin -- kuten esimerkiksi taloudesta -- tuollaista käyttäytymistä pidetäänkin normaalina ja asiaankuuluvana.

Tarkastellaan uusliberalistista talousteoriaa ja marxilaista talousteoriaa.

Uusliberalistinen talousteoria on kehitetty tarkastelemalla taloutta yksittäisen toimijan näkökulmasta. Tuosta näkökulmasta -- tyypillisesti liikeyrityksen tai yksityishenkilön -- katsottuna kiinnostavaa on vain se, mistä raha tulee viimekädessä ja minne raha menee ensikädessä. Se, mistä meille rahaa antava taho sai rahan, ei kiinnosta uusliberalistista talousteoriaa. Eikä myöskään se, minne raha menee sen tahon kädestä, jolle me sen annoimme, kiinnosta uusliberalistista talousteoriaa.

Marxilaisen talousteorian näkökulma ei ole yksittäisen toimijan näkökulma, vaan lintuperspektiivi. Tästä näkökulmasta katsottuna näkyy sekin, mikä ei uusliberalistista talousteoriaa kiinnosta ollenkaan.

Yksi mielenkiintoinen ero noiden näkökulmien välillä on esimerkiksi se,  että uusliberalistisen teorian mukaan osto ja myynti ovat kaksi eri tapahtumaa. Tämä käsitys tulee siitä, että teoria on sidottu yksittäisen toimijan näkökulmaan ja yksittäinen toimija on yksittäisessä vaihtotapahtumassa joko myyjänä tai ostajana mutta ei molempina.

Marxilainen teoria katsoo asiaa lintuperspektiivistä ja näkee, että osto ja myynti ovat yksi ja sama vaihtotapahtuma, jolla on kaksi osapuolta. Toinen osapuoli kutsuu sitä ostoksi ja toinen osapuoli kutsuu sitä myynniksi.

Uusliberalismin ratkaisu köyhyyden poistoon on yksinkertainen: myy suuremmalla summalla kuin ostat, niin rikastut. Uusliberalistinen teoria on sidottu yksittäisen toimijan näkökulmaan ja niinpä tuo köyhyyden poistamisreseptikin poistaa vain yksittäisen toimijan köyhyyden. Uusliberalistinen teoria ei näe eikä sitä kiinnosta, että yksittäisen toimijan ylijäämä tulee toisten toimijoiden alijäämän kautta.

Marxilainen teoria sen sijaan näkee, että osto ja myynti ovat yksi ja sama vaihtotapahtuma,  ja sen takia tavaroita ei pelkästään myydä yhtä paljon kuin niitä ostetaan, vaan kyseessä on vieläpä samat tavarat. Tavarat myös myydään samalla summalla kuin ne ostetaan, ja näin ollen koko taloudessa ostoja tehdään yhteensä tarkalleen samalla summalla kuin myyntejä. On siis mahdotonta poistaa köyhyyttä koko talousalueella sillä reseptillä, että jokainen myy enemmän kuin ostaa. Sitä ei yksinkertaisesti tapahdu, koska se on periaatteellinen mahdottomuus.

Uusliberalistit koettavat torjua tuon huomion turvautumalla Deus ex machina -ratkaisuun: Kyllä jokainen voi tehdä ylijäämää. Pitää vain huolehtia siitä, että se alijäämä jää "jollekulle muulle". On vaikea löytää sellaista muotoilua tuolle, että se ei näyttäisi välittömästi täysin järjettömältä hölynpölyltä. Kuitenkin tuota yritetään toteuttaa käytännössä ihan vakavalla naamalla.

Esimerkki tuosta on se, että "ulkomaat" asetetaan "jonkun muun" rooliin. Kokonaan huomiotta jätetään tietysti se, että ulkomailla tehdään tuota samaa ja silloin me olemme sen "jonkun muun" roolissa.

Miksi sitten on olemassa kaksi noin erilaista teoriaa? Siksi, että niillä on eri käyttötarkoitus. Yhtä hyvin voitaisiin kysyä, miksi on kehitetty sekä sirppi että vasara; eikö yksi työkalu olisi riittänyt? Vasara ja sirppi ovat kumpikin käyttökelpoisia työkaluja, kunhan niitä käytetään siihen tarkoitukseen, johon ne on kehitetty.

Uusliberalistinen teoria on kehitetty yksittäisten liikeyritysten, kapitalistien, tarpeeseen. Marxilainen teoria sen sijaan on kehitetty talouden toiminnan ymmärtämiseen yhteiskunnan mittakaavassa ja -- jos poliittinen tahto löytyy -- sen hallitsemiseen.

Tärkeä poliittinen kysymys on se, kumpaa teoriaa maata johtavien poliitikkojen tulisi käyttää koko maan talouden hallitsemiseen? Vaikka valtiolla ja kunnalla on oma kirjanpito, niin eivät ne silti ole muusta yhteiskunnasta irrallisia palikoita, joiden toiminta ei vaikuttaisi muuhun yhteiskuntaan. Sen takia niitä ei pitäisi yrittää hallita sellaisella työkalulla, joka on kehitetty liikeyritysten tarpeisiin. Valtion ja kunnan tehtävät ja velvollisuudet ovat laajemmat ja siksi niiden on pystyttävä ymmärtämään talouden toimintaa eikä pelkästään hoitamaan kirjanpitoa.


Onko kahvimuki tämän muotoinen?

Vai onko se tämän muotoinen? 

Vaiko kenties tämän muotoinen? 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.