HUOM: Jos pidät tämän blogin tekstejä lukemisen arvoisena, niin anna ystävillesikin tilaisuus tutustua niihin: Laita linkki jakoon.

keskiviikko 24. tammikuuta 2018

Sananen rahan kierrosta

Uusliberalistinen talousteoria palvelee liikeyritysten tarpeita sekä muiden sellaisten kirjanpitoyksiköiden tarpeita, joiden ei tarvitse piitata siitä, mitä oman kirjanpidon ulkopuolella tapahtuu.
Sellainen teoria ei tietenkään sovellu julkisen sektorin pyörittämiseen, koska poliitikkojen tehtävä on huolehtia koko kansan hyvinvoinnista eikä vain julkisen sektorin kirjanpidon hyvinvoinnista.
Uusliberalistisesta näkemyksestä kumpuavat sellaiset kysymykset kuin esimerkiksi paljonko se-ja-se asia maksaa yhteiskunnalle ja vastaukseksi odotetaan jotain tiettyä eurosummaa.
Yhteiskunnan tärkein resurssi ei ole raha, vaan työvoima. Sen käyttämättä jättäminen on resurssien haaskaamista. Rahan laittaminen kiertoon ei maksa käytännössä mitään, koska se raha tulee takaisin verojen muodossa, kunhan se laitetaan kiertoon sopiviin kohteisiin. Rikkaiden ja suurituloisten veronkevennykset ei ole sellainen kohde.
Raha on laitettava kiertoon palkkaamalla ihmiset tekemään rakentavaa työtä. Yhteiskunnassa on paljon tärkeää työtä tehtävänä, joka jää tekemättä vain sen takia, että sen teettäminen ei ole kapitalistille yhtä kannattavaa kuin työn teettäminen vaikkapa Bangladeshissa.
Samalla kun tärkeitä töitä jää tekemättä, työttömät ovat joutilaina. Ainoa kohtaanto-ongelma tässä on se, että yhteiskuntaa pyöritetään kapitalistien ehdoilla.
Taloudellinen valta on otettava kansan kollektiiviseen omistukseen ja investointipäätökset tehtävä poliittisesti. Kansan on rakennettava itselleen hyvinvointia. Työnteon lähtökohtainen motiivi ei saa olla se, että se tuottaa voittoa kapitalistille.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.